Kuukausi: tammikuu 2017

Rakas babyny, olen huomannut erään asian. Minua valmistellaan parhaillaan selvästi sinun äidiksesi ja siihen kuuluu eräänlainen öinen boot camp. Sen tarkoitus on treenata kykyäni toimia ihmisenä ja äitinä myös ilman nukkumista.

Myönnettäköön, että yksi suurimmista heikkouksistani on aina ollut väsyneenä toimiminen. Tämän kaltainen tila normaalisti lamaannuttaa minut täysin ja tällöin menetän toisinaan jopa kykyni ymmärtää tai ilmaista suomen kieltä. Aivoni alkavat eräällä tavalla sihahdella ja junnata paikoillaan.

Itselleni täysin epätyypillisesti olen raskauteni aikana alkanut nukkumaan vähemmän öisin. Uskon, että minut on siis salaa ilmoitettu öisille boot campeille. Muuten  tässä ei olisi mitään järkeä. Niissä tulevaa mamaa pidetään hereillä tavalla jota hän ei itse ymmärrä.

Boot camp on viime viikkoina koventunut ja näkymättömät voimat eivät toisinaan anna minun nukkua ollenkaan. Viikon aikana olen valvonut läpi yön jo kolme kertaa. Onneksi se ei ole tapahtunut yhtäjaksoisesti.

Olen selvinnyt ihmeellisen hienosti univajeesta ja antanut pieniä tehtäviä itselleni. Huolimatta lamauttavalta tuntuneista väsymystiloista olen poistunut kotoa, hoitanut pieniä asioita ja ollut olosuhteisiin nähden yllättävän keskittynyt.

Viime öinen boot camp – suoritukseni oli tosin heikoin kaikkiin tähän astisiin verrattuna. Noin kahdeksan aikaan aamulla leiri alkoi olla ohi ja huomasin, että kohta muuten tulee uni. Tästä inspiroituneena ajattelin vähän hemmoitella jostain syystä hieman viluissaan ollutta kehoani.

Sain mielestäni mahtavan idean ja päätin laittaa pienen käsipyyhkeen ihan vain hetkeksi mikroon. Näin se lämpenisi, laittaisin sen pehmeästi vatsalleni ja nukahtaisin ihaniin uniin muutamaksi tunniksi.

Ei mennyt kuin hetki ja kaunis pyyhkeeni oli tulessa. Haju oli kiduttava ja koko söpö yksiöni savussa. Heitin palavan pyyhkeen lavuaariin, sammutin liekit ja avasin ikkunat, sekä ranskalaisen parvekkeen oven.

Haju sattui nenään ja sieluun, joten kaikki luukut oli pidettävä täysin auki. Asunto oli jäässä, vatsalämmike kuollut ja minua väsytti niin, että olisi tehnyt mieli vähän kiljua.

Otin ison peitekasan ympärilleni ja menin istumaan sohvalle parvekkeen oven eteen. Vajosin istualtani syvään uneen, mutta vain hetkeksi. Puhelin, joka harvoin soi siihen aikaan, teki sen nyt.

Säpsähdin hereille, enkä ole saanut toista tilaisuutta nukkumiseen. Rakas babyny, tämä on kovaa treeniä. Tässä tilassa ruuan laittaminen tai esimerkiksi käden liikuttaminen tuntuvat isoilta projekteilta.

Silti tiedän, että kaikki on sen arvoista. Ai niin ja rakas babyny,  jos ja kun luet tätä jonain päivänä niin muistathan, ettei pyyhettä saa koskaan laittaa mikroon.

Minua väsyttää, mutta minä rakastan sinua. Aina.

Phiiis änd löööv xxx

Eilen vierailin erään melko tuoreen äidin luona ja hän teki juuri sen mitä salaa jännitin. Hän hymyili minulle söpösti ja antoi babynsä syliini.

Olisin saattanut ujostelusta johtuen kieltäytyä, mutta miltä sekin nyt näyttäisi raskaana olevalta naiselta. Minustakin on tulossa äiti, tällaiset jutut pitää siis handlata coolisti, ajattelin.

Yritin vaikuttaa itsevarmalta ja siltä, että tämähän on tietenkin maailman helpoin juttu. Oikeasti jännitin muun muassa sitä, että entä jos tyyppi alkaakin itkemään.

Näin mielessäni huoneessa olevat ihmiset jotka tuijottaisivat minua silmiään pyöritellen. Nolo äiti, huono äiti, eihän se osaa mitään, he ihan varmasti ajattelisivat.

Pitelin babya sylissäni ja pyysin häntä telepaattisesti olemaan itkemättä. Onnistuin siinä yllättävän pitkään kunnes hän ei enää jaksanut kuunnella ajatuksen voimalla välittämiäni viestejä.

Tästä seurasi pieni inahdus, joka sai minut luopumaan hänestä oitis. Juttelin muka rennosti, että nyt taidat haluta isin luokse ja olin huojentunut kun sain luovuttaa hänet pois.

Hetken mietittyäni päätin tulla kaapista ulos kertoen, että minua jännitti. Pikkuisen äiti jakoi kokemuksiaan toisinaan myös häntä kohdanneista riittämättömyyden tunteista ja peloista liittyen siihen, että entä jos ei osaakaan.

Silmissäni äiti toimi ihanasti babynsa kanssa, mutta oli huojentavaa huomata hänenkin olevan ihminen. Keskustelu helpotti oloani ja jopa inspiroi minua.

Minun ei tarvitse osata heti tai olla täydellinen supermama. Riittää kun elän tätä elämää, olen oma itseni ja opin samalla. Aikamoinen ihana, pelottava ja villi seikkailu tämä kaikki.

Rakas pikku tyyppini, ihanaa kun olet siellä. Mennään hetki kerrallaan ja ihan rauhassa. Minua jännittää ja jopa pelottaa välillä, mutta me pärjätään kyllä. Minä pidän sinusta huolta ❤