Minä ja baby

Rakas babyny, olen huomannut erään asian. Minua valmistellaan parhaillaan selvästi sinun äidiksesi ja siihen kuuluu eräänlainen öinen boot camp. Sen tarkoitus on treenata kykyäni toimia ihmisenä ja äitinä myös ilman nukkumista.

Myönnettäköön, että yksi suurimmista heikkouksistani on aina ollut väsyneenä toimiminen. Tämän kaltainen tila normaalisti lamaannuttaa minut täysin ja tällöin menetän toisinaan jopa kykyni ymmärtää tai ilmaista suomen kieltä. Aivoni alkavat eräällä tavalla sihahdella ja junnata paikoillaan.

Itselleni täysin epätyypillisesti olen raskauteni aikana alkanut nukkumaan vähemmän öisin. Uskon, että minut on siis salaa ilmoitettu öisille boot campeille. Muuten  tässä ei olisi mitään järkeä. Niissä tulevaa mamaa pidetään hereillä tavalla jota hän ei itse ymmärrä.

Boot camp on viime viikkoina koventunut ja näkymättömät voimat eivät toisinaan anna minun nukkua ollenkaan. Viikon aikana olen valvonut läpi yön jo kolme kertaa. Onneksi se ei ole tapahtunut yhtäjaksoisesti.

Olen selvinnyt ihmeellisen hienosti univajeesta ja antanut pieniä tehtäviä itselleni. Huolimatta lamauttavalta tuntuneista väsymystiloista olen poistunut kotoa, hoitanut pieniä asioita ja ollut olosuhteisiin nähden yllättävän keskittynyt.

Viime öinen boot camp – suoritukseni oli tosin heikoin kaikkiin tähän astisiin verrattuna. Noin kahdeksan aikaan aamulla leiri alkoi olla ohi ja huomasin, että kohta muuten tulee uni. Tästä inspiroituneena ajattelin vähän hemmoitella jostain syystä hieman viluissaan ollutta kehoani.

Sain mielestäni mahtavan idean ja päätin laittaa pienen käsipyyhkeen ihan vain hetkeksi mikroon. Näin se lämpenisi, laittaisin sen pehmeästi vatsalleni ja nukahtaisin ihaniin uniin muutamaksi tunniksi.

Ei mennyt kuin hetki ja kaunis pyyhkeeni oli tulessa. Haju oli kiduttava ja koko söpö yksiöni savussa. Heitin palavan pyyhkeen lavuaariin, sammutin liekit ja avasin ikkunat, sekä ranskalaisen parvekkeen oven.

Haju sattui nenään ja sieluun, joten kaikki luukut oli pidettävä täysin auki. Asunto oli jäässä, vatsalämmike kuollut ja minua väsytti niin, että olisi tehnyt mieli vähän kiljua.

Otin ison peitekasan ympärilleni ja menin istumaan sohvalle parvekkeen oven eteen. Vajosin istualtani syvään uneen, mutta vain hetkeksi. Puhelin, joka harvoin soi siihen aikaan, teki sen nyt.

Säpsähdin hereille, enkä ole saanut toista tilaisuutta nukkumiseen. Rakas babyny, tämä on kovaa treeniä. Tässä tilassa ruuan laittaminen tai esimerkiksi käden liikuttaminen tuntuvat isoilta projekteilta.

Silti tiedän, että kaikki on sen arvoista. Ai niin ja rakas babyny,  jos ja kun luet tätä jonain päivänä niin muistathan, ettei pyyhettä saa koskaan laittaa mikroon.

Minua väsyttää, mutta minä rakastan sinua. Aina.

Phiiis änd löööv xxx

Eilen vierailin erään melko tuoreen äidin luona ja hän teki juuri sen mitä salaa jännitin. Hän hymyili minulle söpösti ja antoi babynsä syliini.

Olisin saattanut ujostelusta johtuen kieltäytyä, mutta miltä sekin nyt näyttäisi raskaana olevalta naiselta. Minustakin on tulossa äiti, tällaiset jutut pitää siis handlata coolisti, ajattelin.

Yritin vaikuttaa itsevarmalta ja siltä, että tämähän on tietenkin maailman helpoin juttu. Oikeasti jännitin muun muassa sitä, että entä jos tyyppi alkaakin itkemään.

Näin mielessäni huoneessa olevat ihmiset jotka tuijottaisivat minua silmiään pyöritellen. Nolo äiti, huono äiti, eihän se osaa mitään, he ihan varmasti ajattelisivat.

Pitelin babya sylissäni ja pyysin häntä telepaattisesti olemaan itkemättä. Onnistuin siinä yllättävän pitkään kunnes hän ei enää jaksanut kuunnella ajatuksen voimalla välittämiäni viestejä.

Tästä seurasi pieni inahdus, joka sai minut luopumaan hänestä oitis. Juttelin muka rennosti, että nyt taidat haluta isin luokse ja olin huojentunut kun sain luovuttaa hänet pois.

Hetken mietittyäni päätin tulla kaapista ulos kertoen, että minua jännitti. Pikkuisen äiti jakoi kokemuksiaan toisinaan myös häntä kohdanneista riittämättömyyden tunteista ja peloista liittyen siihen, että entä jos ei osaakaan.

Silmissäni äiti toimi ihanasti babynsa kanssa, mutta oli huojentavaa huomata hänenkin olevan ihminen. Keskustelu helpotti oloani ja jopa inspiroi minua.

Minun ei tarvitse osata heti tai olla täydellinen supermama. Riittää kun elän tätä elämää, olen oma itseni ja opin samalla. Aikamoinen ihana, pelottava ja villi seikkailu tämä kaikki.

Rakas pikku tyyppini, ihanaa kun olet siellä. Mennään hetki kerrallaan ja ihan rauhassa. Minua jännittää ja jopa pelottaa välillä, mutta me pärjätään kyllä. Minä pidän sinusta huolta ❤

Viime jouluaattona jouduin synnyttämään lääkkeen avulla sisälleni kuolleen ihan pienen ihmisen alun kotonani Kuopiossa. Itkin ja huusin kivusta joulumusiikin soidessa taustalla. Koko jouluaika tuntui sumuiselta ja epätodelliselta.

Tänä vuonna sekin kaikki on takana päin ja olen nautiskellut jouluajasta enemmän kuin koskaan. Olen käynyt laulamassa joululauluja yksin ihmisten täyttämässä tuomiokirkossa, hengaillut senaatintorilla fiilistellen superihania jouluvaloja, polttanut kynttilöitä joka ikinen ilta ja käynyt cappuccinoilla ympärillä olevaan jouluvilinään jännästi rauhoittuen.

Naisena oleminen on tällä hetkellä hieman kivuliasta, mutta jännittävää. Sisältä pienestä horroksesta heräilee ihania, mutta hieman pelokkaita ääniä.

Välillä ne huutavat hihittäen, mutta itsevarmasti, ” nyt on aika elää vapaasti ja olla onnellinen”. Toisaalta epävarmuuden puuskat saattavat vielä vallata ne, jolloin ne menevät äkkiä takaisin piiloon.

Hienoa on kuitenkin se, että ne ovat hereillä. Piiloon mennessäänkään niillä ei ole aikomustakaan jäädä sinne tai jatkaa uniaan. Sen sijaan ne kokoavat voimaa voidakseen nousta vieläkin vahvempana esiin.

Äänet voimistuvat koko ajan ja huutelevat ohjeitaan suoraan kotipalatsistaan. Sydämestä. Selkeämmin, lempeästi ja aidosti. Ne  neuvovat kulkemaan omaa reittiään, aina. No matter what ❤

Rohkeutta, sekä lempeyttä sunkin päivään ja haleja : )

Olisi ihanaa jos olisi olemassa sellainen solidaarisuuspalvelu, joka hieman alavireisinä, päänsärkyisinä ja huonovointisina päivinä tulisi taloon.

Sen palveluihin kuuluisi laittaa uskomattoman rentouttavaa musiikkia, puhallella tunnelman luomiseksi saippuakuplia ja antaa tähtitaivaallisen tuntuista IHANAA jalkahierontaa.

Palveluun kuuluisi myös lämpimät halit ja kauheesti kaikkia kivoja lauseita…

: )

Tänään taas sitkeä pikku vatsavuokralainen on meiningillään saanut aikaiseksi majesteettisen väsymyksen. Sohvaa halaillessa ajatukset vilistelee päässä ja tulee kummallisia hallitsemattomia mielihaluja.

Himoitsen englantilaista söpöä pikkukaupunkia, jossa on vanha dramaattisen näköinen kirkko ja pieni mustavalkoinen pubi. Haluaisin olla nyt HETI siellä ja kaikki ympärillä puhuisivat romanttisen seksikästä maalaismurretta.

Vatsani on kasvanut ja mieleni on rauhoittunut yllättävän paljon. Pahaolo on vielä läsnä lähes kaikessa mitä teen ja oma sänky on edelleenkin tutuin paikka arjessani. Pikkuinen tuleva maailman kansalainen on vatsassani 17 viikon ikäinen.

Aikaisemmin kipuilin jatkuvan huonovointisuuden kanssa ja olin sille toisinaan jopa vihainen. Suorastaan kiukuttelin sille. Samalla jännitin työkiemuroita ja etenkin sitä, etten sängystä käsin pysty tienaamaan rahaa. Keikkatyöläinen kun ei saa saikkupalkkaa.

Ihmissuhde-sekavuus stressasi ja tuntui kuin suuri massiivinen jättiläinen olisi hypellyt tasajalkaa unelmieni päällä. Ei yksinkertaisesti ollut hyvä olla.

Toisinaan raskaudestani kertoessani minulle sanottiin, että on kaunista kuinka odottavat äidit aina hehkuvat. Heissä oli kuulemani mukaan jokin ihan erityisen heleä vibraatio. Minua oksetti ja heleyttä tunsin korkeintaan rukouksissani.

Mielessäni kävi, että olen epäonnistunut hehkumaan. Raskaudestani olin iloinen, mutta oloni tuntui aivan kauhealta. Huomasin kokevani siitä jollain tavalla syyllisyyttä. Siis siitä olosta.

Päätin kuitenkin, että nyt on muutoksen aika. Hetkessä tapahtuisi vain päätös ja loppu tulisi aikanaan. Pikku hiljaa, askel askeleelta. Oli aika antautua ja antaa elämän virrata samalla itseään rakastaen tai ainakin sitä opetellen.

I dont know where im going, but im on my way. En muista ketä lainaan tässä, mutta juuri nyt olen samaa mieltä. Kiitos tästä kokemuksesta sinne jonnekin…

Elämä oli vähän sumusta
kun näin unen susta
pienestä ylläristä
ihmettelin, että mistä
olit vatsaani hypännyt
olitkohan siitä tykännyt
matkasta mun kohtuun asti
suunnistit sinne mahtavasti
olit vielä tosi alasti